VaLan kommentit VM:n kyselyssä: Yleisavustuksiin liittyvät uudistettavat käytännöt

Valtiovarainministeriö on kerännyt 14.11.–5.12. välisenä aikana Otakantaa.fi-sivun kyselyn avulla valtionavustusten hakijoiden, saajien ja myöntäjien näkemyksiä yleishyödyllisille yhteisöille myönnettäviin yleisavustuksiin liittyvien käytänteiden uudistamiseksi. VM:n jaosto valitsee käytänteistä kaksi tarkempaan tarkasteluun ja hyödyntää kyselyssä esiin nousevia näkemyksiä valitessaan käytänteitä ja tehdessään ehdotusta uusista käytänteistä.  

Käytänteitä on mukana yhteensä yhdeksän kappaletta, joista VaLa on kommentoinut viittä eli kohtia 2, 3, 5, 8 ja 9. Alla VaLan kannanotot sekä VaLan ehdotus käytänteestä, joka tulisi ottaa tarkempaan tarkasteluun.

Lue lisää.

1. Valtionavustustoiminnan aikataulu. Valtionapuviranomaiset kuvaavat valtionavustustoiminnan suunnittelun ja arvioinnin sekä yleisavustusten myöntämisen vuosisuunnitelmina.

2. Valtionavustukset EU-rahoituksessa. Valtionapuviranomaiset myöntävät valtionavustuksia, joita yleishyödylliset yhteisöt voivat käyttää EU-rahoituksen hakemisessa tarvittavana omavastuuna.

• Vastuullinen Lahjoittaminen ry kannattaa tätä käytännettä. Suomessa yleishyödylliset yhteisöt eivät ole tähän mennessä hyödyntäneet EU-rahoitusmahdollisuuksia yhtä laajasti kuin monissa muissa EU-maissa. Toimintaympäristössä, jossa valtionavustukset vähenevät, tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti erilaisia käytänteitä, jotka edistävät eri rahoituslähteiden hyödyntämistä. Tämä käytäntö edistäisi erityisesti suurten valtakunnallisten järjestöjen rahoitusmahdollisuuksia.

3. Tulojen huomioon ottaminen. Valtionapuviranomaiset ottavat yleisavustuksen hakijan ja saajan tulot huomioon yhtenäisellä tavalla yleisavustuksen määrää harkittaessa. Hyväksyttävät kustannukset ovat samankaltaiset yleisavustusten ehdoissa ja rajoituksissa.

• VaLa kannattaa näitä käytänteitä. Käytänteet toisivat järjestelmään järjestöjen kaipaamaa selkeyttä, sillä monet toimijat saavat avustuksia eri valtionapuviranomaisilta. Lisäksi järjestöjen toiminnan kehittämisen tukeminen, esimerkiksi varainhankinnan mahdollisuuksia edistämällä, voisi aidosti lisätä järjestöjen työn vaikuttavuutta.

  Tuloksellinen varainhankinta ei saisi vähentää myönnettävää valtionavustusta tai johtaa jo myönnetyn valtionavustuksen palauttamiseen tai takaisinperintään. Osa järjestöistä on vuosien varrella joutunut tilanteeseen, jossa vuosien päästä valtionavustuksen saamisesta summaa aletaan korkojen kera periä takaisin onnistuneen varainhankinnan seurauksena tai hankkeen osoittautuessa ylijäämäiseksi. Tämä onnistuneesta varainhankinnasta rankaiseminen on ristiriidassa sen kanssa, että järjestöjä kannustetaan omarahoituksen hankintaan.

  Hyväksyttävien kustannusten tulee olla samankaltaisia kaikilla valtionapuviranomaisilla. Valtionapuviranomaisten suhtautuminen esimerkiksi varainhankintaan on epäyhtenäistä. Monilla valtionavustuksilla ei voi kattaa varainhankinnan kuluja, minkä johdosta järjestöt eivät pysty tekemään alkuinvestointeja, kuten palkkaamaan varainhankinnan asiantuntijaa tai hankkimaan tarvittavia maksu- ja tietojärjestelmiä. VaLan selvitysten mukaan suurimmat haasteet varainhankinnan käynnistämisessä ja kehittämisessä liittyvät juuri henkilöresursseihin sekä muihin taloudellisia investointeja vaativiin resursseihin. Yhtenäiset hyväksyttävät kustannukset selkeyttäisivät valtionavustustoimintaa ja vähentäisivät järjestöjen hallinnon taakkaa. Lisäksi mahdollisimman laaja hyväksyttävien kustannusten lista olisi tarpeen, jotta järjestöt voivat käyttää omaa harkintaansa varojen käytöstä.

4. Valtionavustuksen hakeminen ja käytön raportoiminen. Valtionapuviranomaiset suhteuttavat valtionavustusten hakijoita ja saajia koskevia vaateita myönnettävän yleisavustuksen määrän perusteella. Valtionapuviranomaiset julkaisevat haku- ja raportointilomakkeet aina samaan aikaan.

5. Varallisuuden ja taloudellisen aseman arviointi. Valtionapuviranomaiset arvioivat yleisavustuksen hakijoiden varallisuutta ja taloudellista asemaa yhtenäisellä tavalla yleisavustuksen määrää harkittaessa.

• Yhtenäisellä tavalla varallisuuden huomioiminen on kannatettavaa. VaLa ei kuitenkaan pidä kannatettavana,että järjestöjen varallisuutta pidetään valtionavustuksista päätettäessä lähtökohtaisesti negatiivisena tekijänä. Vakaa talous on suotavaa ja yksi merkki hyvästä hallinnosta. Vakaalla taloudella järjestö turvaa varsinaista toimintaansa, työnantajan rooliaan sekä toiminnan kestävyyttä muuttuvissa olosuhteissa. Lisäksi järjestön varallisuus voi olla hyvin monimuotoista ja sitä ei välttämättä voi realisoida. Käytännössä monelle järjestölle on voinut kertyä varallisuutta esimerkiksi kiinteistöjen muodossa testamenttien vastaanottamisen myötä. Järjestöllä ei ehkä ole käytännön tarvetta kiinteistölle, mutta testamentin mukaan sitä ei myöskään saa myydä. Tämänkaltaisten tilanteiden myötä järjestöjen varallisuuden ja sen hyötyjen arvioiminen on hankalaa, joten valtionavustuksia myönnettäessä siihen tulisi suhtautua harkiten ja tarkastella sitä pidemmällä aikavälillä kuin yhden tilikauden ajalta.

6. Tilintarkastus valtionavustuksen käytöstä. Valtionapuviranomaiset vaativat yleisavustuksen käytöstä ylimääräisen tilintarkastuksen, kun myönnetyn yleisavustuksen määrä on 300 000 euroa tai enemmän.

7. Kaksivuotisten yleisavustusten myöntäminen. Valtionapuviranomaiset voivat myöntää kaksivuotisia yleisavustuksia.

8. Yhteiset arviointiperusteet ja -kriteerit. Yleishyödyllisille yhteisöille myönnettävät yleisavustukset perustuvat osin yhteisiin päämääriin ja perusteisiin, mitä tarkennetaan yleisavustuskohtaisesti. Valtionapuviranomaiset yhtenäistävät valtionavustusten hallinnoinnin menettelyjä.

• Valtionavustusten hallinnoinnin menettelyjen yhtenäistäminen on toivottavaa. Tämä onnistuessaan vähentäisi järjestöjen hallinnollista taakkaa. Yhteisten päämäärien ja perusteiden luominen soveltuvin osin on kannatettavaa.

9. Vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi. Valtionapuviranomaiset julkaisevat arviointisuunnitelmia, joista ilmenee, miten yleisavustusten käyttöä ja yleisavustusten vaikuttavuutta arvioidaan.

• VaLa kannattaa arviointisuunnitelmien julkaisemista. Toiminnan vaikuttavuus ja sen mittaaminen eroavat merkittävästi eri järjestöjen välillä, mikä tulee ottaa huomioon arvioinnissa. Järjestöjä tulee kuulla ja osallistaa arviointisuunnitelmien laadinnassa. Vuoropuhelun ja luottamuksen vahvistamiseksi olisi hyvä harkita luottamuksensuojaa ja ennakkopäätösmenettelyä, jotta järjestöjen ei tarvitsisi pelätä esimerkiksi takaisinperintää vielä vuosien päästä päätöksistä. Luottamuksensuoja suojaisi järjestöä tapauksessa, jossa asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä, ja jossa järjestö on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen ohjeiden mukaisesti. Tässä tapauksessa asia olisi ratkaistava avustuksen saajan eduksi. Myös kirjalliset ennakkopäätökset viranomaisilta helpottaisivat järjestön toiminnan ja rahoituksen suunnittelua sekä vähentäisivät epävarmuutta.

Ehdota valtionavustuskäytännettä tarkasteluun. Mitä yleishyödyllisille yhteisöille myönnettäviin yleisavustuksiin liittyvää käytännettä jaoston pitäisi tarkastella?

• Varainhankinnan kustannukset olisivat avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti.
• Valtionapuviranomaiset suunnittelisivat hankeavustuksena myönnettävän erityisavustuksen, johon osoitetaan määrärahaa ja jota järjestöt voivat hakea ja saada varainhankinnan käynnistämiseen tai kehittämiseen.
• Optimaalisinta olisi järjestelmä, jossa varainhankinnan kustannukset olisivat avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti, minkä rinnalla järjestöjen olisi halutessaan mahdollista hakea varainhankinnan erityisavustusta. Varainhankinnan käynnistäminen ja onnistuminen vaatii vuosien työtä, joten riittävän pitkäaikainen taloudellinen tuki tulisi taata. Pitkällä aikavälillä varainhankinnassaan onnistuneiden järjestöjen tarve valtionavustuksille pienenisi, mikä osaltaan voisi vähentää riippuvuutta julkisesta rahoittajasta. Samalla vähenisi järjestöjen hallinnollinen taakka.

Mitkä valtionavustuskäytänteet olisi tärkeintä uudistaa?

• Kohdat 3 ja 5.