VaLan ehdotukset järjestöjen julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteensovittamiseksi ja varainhankinnan edistämiseksi

Vastuullinen Lahjoittaminen ry on koonnut selvityksen järjestöjen varainhankinnan kehittämisestä sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteensovittamisesta. Selvityksessä kerrotaan lyhyesti valtionavustustoiminnan ja rahapelijärjestelmän uudistuksesta, käsitellään järjestöjen toiminnan rahoitusta ja siihen liittyviä haasteita, nostetaan esiin toimenpiteitä varainhankinnan edistämiseksi sekä esitellään ja pohditaan järjestöjen rahoituksen toimintaympäristöä nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli haluat selvityksen luettavaksi kokonaisuudessaan, laita viestiä osoitteeseen viestinta@vala.fi .

Vaikka suomalaista yhdistystoimintaa rahoitetaan oleellisesti julkisella rahoituksella, ovat yhdistykset aktiivisia ja innovatiivisia rahoituksen hankinnassa yksityisistä rahoituslähteistä. Julkiseen rahoitukseen sisältyvät valtionavustuksina annettavat yleis- ja erityisavustukset, maakuntien kehittämisrahat, kuntien kohdeavustukset sekä EU:n erilaiset rahoitusohjelmat. VaLan selvityksessä yksityisellä rahoituksella tarkoitetaan varainhankinnalla kerättyjä varoja sekä erilaisilta yksityisiltä säätiöiltä ja rahastoilta saatuja avustuksia. Varainhankintaa ovat esimerkiksi jäsenmaksut, kertalahjoitukset, kuukausilahjoitukset ja kummimaksut, testamenttilahjoitukset ja yritysyhteistyön kautta kerätyt varat sekä palvelu- ja tuotemyynti. Eri rahoituslähteistä saatavien varojen avulla yhdistykset ylläpitävät, kehittävät ja kasvattavat toimintaansa toteuttaakseen yleishyödyllistä toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Varainhankinta-alan kasvusta kertoo varainhankinnan tuottojen kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun vuonna 2014 tuotot olivat arvioituna 239 miljoonaa euroa, oli määrä kasvanut arvioiden 530 miljoonaan euroon vuoteen 2021 mennessä. Kerättyjen varojen lisäksi varainhankinnan tuottoihin kuuluvat lahjoituksina saadut tuotteet ja palvelut sekä erilaiset pro bono -työt eli ‘’yleisen hyvän vuoksi’’ tehty työ, joka ei näy tilinpäätöksessä. Rahankeräyslain uudistuksen jälkeen luvanomaavien keräystahojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2020 ja pienkeräysmahdollisuus on tuonut vielä lisää toimijoita varainhankinnan alalle. Samalla varainhankintatyö on ammattimaistunut, siihen käytetty aika lisääntynyt ja asiantuntijuus kehittynyt.

Suomalaisen yhteiskunnallisen toimintaympäristön ja lainsäädännön tulisi edistää yhteisöjen varainhankinnan toimivuutta sekä taata kansalaisille mahdollisuus osallistumiseen ja vastuulliseen lahjoittamiseen. Kuitenkin nykyisellään valtionavustusjärjestelmän ja yhdistysten varainhankinnan yhteensovittamiseen liittyy yhdistysten toimintaa rajoittavia haasteita, joita valtionavustusuudistuksessa tulisi pyrkiä ratkaisemaan. VaLan selvityksessä pyritään erilaisten tietolähteiden, tutkimusten ja sidosryhmähaastattelujen pohjalta esittelemään yleishyödyllisten yhteisöjen julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteensovittamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Näiden pohjalta VaLa esittää järjestöjen kestävän yksityisrahoituksen tukemiseksi ja lahjoituskulttuurin edistämiseksi vaihtoehtoisia toimia, jotka edellyttävät valtionavustustahojen osalta selkeitä määrittelyjä, reunaehtoja ja ohjeistuksia järjestöjen varainhankintaan.

Järjestöjen rahoituksen haasteet ovat monenlaisia. Valtionavustusuudistuksen lisäksi käynnissä on rahapelijärjestelmän uudistaminen, joka perustuu tarpeeseen katkaista nykyinen Veikkaus Oy:n tulouttaman tuoton ja nykyisten valtionavustusministeriöiden arpajaislaissa säädettyjen käyttötarkoitusten välinen yhteys. Tämän seurauksena julkisen rahoituksen määrän järjestöille uskotaan vähenevän. Julkisten avustusten osalta erityisesti pienemmille yhdistyksille haasteeksi on noussut hakemusten tekoon liittyvä kasvanut työmäärä ja byrokratia. Lisäksi pienemmillä yhdistyksillä kiinnostus varainhankintaan ei kohtaa resurssien kanssa, minkä vuoksi alkuinvestointien tekeminen takkuaa. Valtionavustusministeriöissä järjestöjen omarahoituksen vaatimukset eroavat merkittävästi eri tahojen välillä valtionavustusehdoissa ja -rajoituksissa. Lisäksi niillä ei ole yhdenmukaista käytäntöä siitä, kuinka varsinaisen toiminnan ja varainhankinnan tuotot vaikuttavat valtionavustuksia myönnettäessä. Kokonaisuudessaan valtionavustustoiminnan yhtenäistämisen tulisi varainhankinnan osalta johtaa siihen, että käytännöt olisivat sektorista toiseen yhtenäiset huomioiden kuitenkin eri sektoreiden varainhankintaan liittyvät erityispiirteet. Varainhankinta-alan kasvusta huolimatta lähes puolet yhdistyksistä ilmoittaa henkilöresurssit suurimmaksi haasteeksi yksityisrahoituksen kehittämiselle. Haasteina näyttäytyvät myös taloudelliset resurssit sekä uusien varainhankintatapojen kehittäminen. (Taloustutkimus 2018a.)

Järjestöjen kestävän yksityisrahoituksen tukemiseksi ja lahjoituskulttuurin edistämiseksi tulisi selvittää erilaisia toimia. Toimet voivat olla järjestöjä suoraan taloudellisesti kannustavia tai olemassa olevia esteitä poistavia. Selkeät määrittelyt, reunaehdot ja ohjeistukset varainhankintaan sekä valtionavustustahojen yhteneväinen ja myönteinen suhtautuminen yhdistysten varainhankintaan ja mahdolliseen varallisuuteen edistäisi yhdistysten toimintamahdollisuuksia ja autonomiaa sekä toisi vakautta ja ennakoitavuutta toimintaan. VaLa ehdottaa selvityksessään erilaisia toimia sekä varainhankinnan resurssien tukemiseksi että varainhankinnan kehittämiseksi lahjoituskulttuuria edistämällä.

Ensimmäisenä keinona on varainhankinnan toimintojen tukeminen taloudellisesti investointituen/-avustuksen kautta. Investointitukea yhdistykset voisivat hakea varainhankinnan käynnistämiseksi, uudistamiseksi tai kehittämiseksi esimerkiksi varainhankinnan ammattilaisen palkkaamiseen, erilaisten digitaalisten menetelmien hankintaan esimerkiksi lahjoitusten keräämistä ja lahjoittajapalvelun ylläpitoa varten, keräyksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviin markkinointi- ja mainoskuluihin, painatus-, posti- ja teleoperaattorikuluihin sekä pankki- ja maksunvälityskuluihin. Investointitukea voisivat hakea ja saada kaiken kokoiset Suomessa toimivat yleishyödylliset yhteisöt, joilla on tarve lisätä yksityisen rahoituksen määrää sekä halua kehittää rahoituslähteiden monipuolisuutta. 

Toisena keinona on verotuksellinen kannuste eli yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotuksen keventäminen. Lainsäädäntömme mukaisesti rahankeräysluvan omaavat yhteisöt tekevät viranomaiselle rahankeräystilitykset ja niiden perusteella yhteisöjen keräyskulut ovat olleet keskimäärin 15–20 prosentin tasolla. Arvioiden yhteisöt käyttävät keräyskuluihin vuosittain 25–35 miljoonaa euroa, joka sisältää maksetun arvonlisäveron ilman vähennysoikeutta. Yleishyödyllisten yhteisöjen arvonlisäverotuksen keventäminen tai kompensointi varainhankintaan ja vähintään rahankeräyksiin liittyvien tuote- ja palveluostamisen osalta kannustaisi useampia järjestöjä resursoimaan varainhankintaan.

Kolmantena keinona on varainhankinnan koulutuksen kehittäminen ja tietopankin luominen. Tietopankin osalta erityisesti pienet yhdistykset kaipaavat tietoa, miten varainhankinnassa tulisi lähteä liikkeelle ja miten ennakoida erilaiset veroseuraamukset. Myös varsinaista koulutusta varainhankintaan kaivataan erityisesti uusien lakien ja säädösten astuessa voimaan. Tällä hetkellä Suomessa varainhankinnan alalle voi kouluttautua suorittamalla ‘’Ammattimainen varainhankinta’’ -tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon. Valtio kannustaa nykyään järjestöjen ohella myös muita tahoja varainhankintaan, joten koulutusta siihen tullaan tarvitsemaan kasvavassa määrin järjestösektorin ohella myös muilla sektoreilla kuten yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tämän vuoksi varainhankinnan johtajatason koulutus voisi palvella yhteiskuntaa laajemminkin.

Lahjoituskulttuurin edistämiseksi VaLa ehdottaa julkista avustusta jakavien tahojen kanssa yhteistyössä toteutettavaa viestintäkampanjaa yksityishenkilöiden ja yritysten lahjoitusinnon kasvattamiseksi sekä osallistumisen mahdollisuuksien tietoisuuden lisäämiseksi.

Toisena lahjoituskulttuurin edistämisen keinona on verotuksellisena kannusteena yksityishenkilöiden ja yritysten tekemien lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen. Suomessa on tällä hetkellä voimassa yksi Euroopan suppeimmista lahjoitusten verovähennyskäytännöistä yleishyödyllisten yhteisöjen näkökulmasta. Verohallinto hallinnoi luetteloa tahoista, joille lahjoittamisesta verovähennystä voi saada. Laajemmat lahjoitusten verovähennysmahdollisuudet edistäisivät lahjoituskulttuuria ja kannustaisivat yksityishenkilöitä ja yrityksiä hyväntekeväisyyteen lahjoitussumman siirtyessä kokonaisuudessaan yhdistyksille.

Viimeisenä lahjoituskulttuurin edistämisen keinona VaLa ehdottaa varainhankinnan toimintojen taloudellista tukemista vastinrahamallin avulla. Vastinrahamallissa on kyse siitä, että valtio sitoutuu maksamaan tietyn verran avustusta, mikäli rahaa keräävä taho on onnistunut omassa varainhankinnassaan. Vastinrahamallia on viime vuosina Suomessa toteutettu esimerkiksi yliopistojen ja Suomen Urheilun tukisäätiön hallinnoiman Olympiarahaston varainhankinnassa. Yleishyödyllisten yhteisöjen osalta vastinrahamallin avulla olisi mahdollista edistää yksityishenkilöiden ja yritysten intoa lahjoittamiseen, tuoda näkyväksi järjestöjen tekemää tärkeää työtä sekä luoda uudenlaista yhteistyötä julkisen, yksityisen ja järjestösektorin välille.