Selvitys varainhankinnan tukemisesta valtionavustuksin sai runsaasti lausuntoja

Valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihankkeessa toimiva järjestötyöryhmä on selvittänyt, miten järjestöjen varainhankintaa voitaisiin avustaa ja tukea valtionavustustoiminnassa. Työryhmä laati selvityksen, jossa tarkastellaan järjestöille myönnettäviin valtionavustuksiin liittyviä keinoja ja niiden vaikutuksia sekä järjestöjen autonomian turvaamista ja toimintaedellytysten varmistamista. Lausuntoja annettiin määräaikaan mennessä 76.
Lue lisää lausuntopalvelusta

Yleisiä huomioita annetuista lausunnoista
Järjestöjen toiminnan kannalta rahoituspohjan laajuus sekä rahoituksen pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus ovat tärkeitä erityisesti jatkossa, kun valtionavustukset tullaan siirtämään valtion talousarvioon. Ennakkoarvioiden perusteella muutos tulisi vähentämään avustusmääriä. Lausuneet tahot ovat samoilla linjoilla varainhankinnan merkityksen kasvamisesta sekä tuen tarpeesta matkalla kohti tuloksellista, jatkuvaa ja toimintaa kehittävää varainhankintaa. Pääsääntöisesti koetaan, että järjestöjen tulisi voida itse päättää, lähtevätkö käynnistämään tai kehittämään varainhankintaansa. Lisäksi tärkeänä pidetään, että onnistuneesta varainhankinnasta ei olisi järjestöille negatiivisia seurauksia avustuspäätöksissä.

Lausuneet tahot korostavat yhdenmukaisten käytäntöjen merkitystä, sillä valtionapuviranomaisten vaihtelevat käytännöt asettavat eri toimialojen järjestöjä eriarvoiseen asemaan. Selkeät ohjeet ja kriteerit avustusten käytölle olisivat tärkeitä sekä avustusten saajille että valtionapuviranomaisille epäselvyyksien ja -johdonmukaisuuksien välttämiseksi sekä liiallisen työmäärän ehkäisemiseksi.
Erityisesti järjestöt ovat huolissaan varainhankinnan pitkäjänteisyydestä, sillä voi kestää vuosia saada varainhankinnasta kannattavaa, jolloin hallituskausien välillä vaihtelevat tukikohteet ja -summat. Lisäksi monessa lausunnossa mainittiin epävarmojen aikojen ja äkillisten kriisien vaikutukset, joita järjestöjen on mahdotonta ennakoida ja jotka mahdollisesti heiluttavat lahjoituskohteita.

Järjestöjen varainhankinnan ammattimaistumisella on monia hyviä puolia, kuten työpaikkojen lisääntyminen, hyvän hallinnon vahvistuminen ja varainhankinnan tehostuminen. Uhkana koetaan kuitenkin varainhankinnalla kerättävien varojen keskittyminen tietyille valtakunnallisille järjestöille ja vapaaehtoisvoimin toimivien järjestöjen jääminen entistä enemmän jälkeen suuremmista järjestöistä. Tämän vuoksi varainhankinnan tukemisessa tulisi huomioida eri kokoiset järjestöt sekä järjestöjen epätasaiset mahdollisuudet käynnistää ja kehittää varainhankintaa onnistuneesti.

Keinot varainhankinnan tukemiselle ja avustamiselle
Selvityksessä esitettiin erilaisia keinoja varainhankinnan tukemiselle ja avustamiselle valtionavustustoiminnassa. VaLa laati lyhyen koonnin esitettyihin keinoihin annetuista lausunnoista.

Valtionapuviranomaiset määrittelisivät valtionavustuksen käyttöön hyväksyttävät kustannukset yhdenmukaisella tavalla. Tähän keinoon suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti. Lista tulisi muodostaa yhteistyössä avustuksen saajien kanssa, jotta erilaisten järjestöjen ääni saadaan kuuluviin.

Valtionapuviranomaiset vaatisivat järjestöltä toiminnan luonteeseen ja laajuuteen sopivan omavastuuosuuden myöntäessään valtionavustusta. Lausunnoissa ilmenee eriäviä mielipiteitä tämän keinon kohdalla. Mikäli omavastuuosuutta vaaditaan, vaatii se lisäksi keinoja, jotka edistävät varainhankintaa ja sitä kautta omavastuun kerryttämistä.

Järjestön varallisuus määriteltäisiin selkeäksi arviointiperusteeksi ja -kriteeriksi valtionavustusta myönnettäessä. Keino koetaan monessa lausunnossa ongelmalliseksi, sillä varallisuuden ei tulisi itsessään vaikuttaa negatiivisesti valtionavustuksia haettaessa ja myönnettäessä.

Yleisavustuksella katettaisiin varainhankinnan alijäämää tappiotakuuna. Tappiotakuuseen suhtaudutaan epäilevästi, sillä se vaatisi hyvin tarkat rajaukset ja määrittelyt toimiakseen. Lisäksi varainhankinta on lähes poikkeuksetta aluksi tappiollista, ja erityisesti käynnistämisvaiheessa olevan varainhankinnan vuositason tarkastelu on haastavaa.

Yleisavustuksella rahoitettaisiin järjestön varsinaisen toiminnan bruttokustannuksia. Tämä keino on jo käytössä osalla valtionapuviranomaisista ja siihen suhtaudutaan lausunnoissa varsin positiivisesti.

Varainhankinnan kustannukset olisivat avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti. Tähän keinoon suhtaudutaan suurelta osin positiivisesti, sillä se tukisi järjestön omaa päätäntävaltaa siitä, mihin yleisavustusta käytetään ja suunnataan.

Valtionapuviranomaiset suunnittelisivat hankeavustuksena myönnettävän erityisavustuksen, johon osoitetaan määrärahaa ja jota järjestöt voivat hakea ja saada varainhankinnan käynnistämiseen tai kehittämiseen. Tähän keinoon suhtaudutaan myönteisesti erityisesti tapauksessa, jossa erityisavustus ei olisi pois muusta rahoituksesta. Lisäksi mahdollisen erityisavustuksen toivottaisiin olevan riittävän pitkäkestoinen, jotta siitä olisi aitoa hyötyä järjestön varainhankinnan kehittämisessä kannattavaksi toiminnaksi. Erityisavustus mahdollistaisi myös niiden järjestöjen tukemisen, jotka eivät saa yleisavustusta.

Valtionapuviranomaiset määrittelisivät, miten vapaaehtoistoiminta otetaan huomioon valtionavustusta myönnettäessä. Keino jakaa lausuneiden järjestöjen mielipiteitä. Se voisi mahdollisesti helpottaa erityisesti pienten järjestöjen kykyä koota tarvittava omavastuuosuus, mutta toisaalta kasvavat raportointivaatimukset voisivat viedä aikaa järjestön varsinaiselta toiminnalta. Vaikutukset järjestöjen varainhankintaan olisivat todennäköisesti pienet.